"Piänin henkittää hiljaa ja keijunkeposesti
sohvalla päiväuntansa.

Mulla onny aikani
juara kuppi kuumaa perintökupeista.

Haukata lusikkaleivästä palane,
pyhkiä sokeri suupiälistä.

Kesähelteinen tuuli kurkottaa vaivihkaa
ravollansa olevasta ikkunasta
ja klaapasee suattansa mua lempeesti
paljaasta seljästäni.

"Niimmääki sua."
kuiskaan si tuulelle ikkunanravosta.

Ei koskaan nin kaukana luannosta
että kokonansa vois
kosketukselta välttyä."

-Leena Männistö, 2010-